Sain tosiaan hienon mahdollisuuden opettaa Ressun IB-linjalle vanhoja tansseja. Yleensä tanssit opettaa liikunnanopettaja – tai joku muu vakituisista opettajista, mutta tartuin tiulaisuuteen kun koulu haki opettajaa ulkopuolelta. Motivaationi oli kova, sillä olinhan joskus blogissanikin ollut vahvasti sitä mieltä, että vanhoja tansseja pitäisi paremmin hyödyntää nykyään tanssittavien tanssien opiskeluun.
Erilaisten mutkien kautta päädyin seuraavaan ohjelmistoon:
- Introduction march: Radetzky, with predefined partner
- Opening dance – Polkkamasurkka, with predefined partner
- Cicapo
- Kehruuvalssi
- Lambeth Walk
- Krakowiak (polkka)
- Tango Jelousie
- Maantiejenkka
- Jiffy Mixer
- Bugg (Achy Breaky Heart)
- American Slow waltz (Are you lonesome tonight)
- Oma tanssi, Students’ own choreography
- Waltz (Viennese waltz first the students, parents/friends join)
Laadin tansseihin esittelytekstit, jotka löytyvät täältä.
Tanssijoita oli kahdeksankymmentä, joista 18 poikia, joten moni tyttö pääsi viejän rooliin, joka toimi lopulta mainiosti.
Marssia ja avaustanssia lukuun ottamatta kappaleet tanssittiin parinvaihtotansseina. Ajattelin sen helpottavan oppilaita siinä mielessä, ettei parin valinnasta tule niin vakavaa. Toisaalta se myös tekee tanssista mielenkiintoisemman. Tyypillisesti yhden parin kanssa tanssittiin yksi tai useampi 8 tahdin fraasi.
Sisään tullessa opiskelijat esiteltiin pareittain, mikä oli ihan onnistunut ele ja sitä oppilaat halusivat. Radetzkyn tahdissa tehtiin suhteellisen yksinkertainen kävely salin keskeltä, eroten salin eri reunoille kunnes taas kohdataan alkupisteessä. Parien esittelyä odottaessaan parit kaikki askeltavat. Sitten uudelleen parin kanssa keskustan kautta kehälle, jonka päähän muodostettiin kunniakuja. Kujan tultua valmiiksi, aloittivat kaikki taputtamisen ja aina viimeinen pari lähti vastakkain (lähiotteessa) laukkaamaan kujan läpi. Kaikkien mentyä läpi loppui musiikki, marssi ja taputus.
Polkkamasurkaksi useimmiten kutsuttu tanssi aloitti meidän, kuten usean muunkin koulun esityksen. En tiedä mistä nimi tulee, mutta oikeampi nimitys on Grande Valse. Koko kappaleen pituisen koreografian takia tanssi oli tanssittava vakioparin kanssa. Tämä oli siis ainoa tanssi, jossa paria ei vaihdettu jatkuvasti.
Cicapo, jota pidin alun perin liian tylsänä, otettiin ihan kalkkiviivoilla mukaan oppilaiden toivomuksesta.
Kehruuvalssi (Mignon) tanssittiin kahdessa kehässä ja aloitettiin kasvot ulospäin. Tanssi sujui hyvin, kunnes toisessa kehässä yksi seuraajista joutui siirtymään sivuun korjatakseen asuaan ja rinki meni sekaisin, koska sienne jäi yksi ylimääräinen viejä.
Krakowiak osoittautui vaikeimmaksi tanssiksi parin kanssa pyörivän laukkapolkan osalta. En vain kerta kaikkiin saanut pareja synkronoitumaan, mutta tilanne on sama lähes kaikissa verkon videoissa, joita vanhoista tansseista löytyy netistä. Hyvin saman kaltainen parin kanssa pyöriminen jouduttiin jättämään pois Jenkasta. Yksi ongelma oli saada parien yhteinen ”paketti” pysymään kasassa (raamit vastakkain) liian löysän otteen takia.
Jiffy Mixer oli ehdottomasti helppo, hauska ja onnistunut esitys. Tein siihen hieman muista kouluista poikkeavan paluun kättentaputuksineen uuden parin luo.
Lambeth Walk oli niin ikään kiva ja helppo, joskin huudot olisivat saanet olla hieman kovempia.
Hidas amerikkalainen valssi oli yksi kauneimmista esityksistä, vaikka parinvaihtoa ja itse valssia olisikin pitänyt päästä harjoittelemaan hieman enemmän. Hidasta valssia en ole ainakaan netistä löytänyt muiden koulujen esityksistä. Amerikkalainen versio parin ohituksineen (open rolls) tekee tanssista näyttävää.
Tango oli minusta otettava mukaan suomalaisena versiona siksikin, että saadaan vaihtoaskel ohjelmistoon. Parin kanssa tanssittiin kaksi fraasia, joihin koitin saada mahdollisimman paljon näyttävyyttä, mutta silti HHNN-perusaskelta mahdollisimman paljon. Sain mukaan oikean käännöksen, seuraajan oikean pyörinnän neljällä hitaalla edeten käden alta, linjan taaksepäin taivutukseen, promenadin ja sivuaskeleilla tapahtuvan parinvaihdon.
Nuorekkaaksi swing-tanssiksi valikoitui Bugg, koska se on askellukseltaan helppo. Buggin yhteydessä koitin opettaa myös parin välisten vasteiden merkitystä. On yllättävän haastavaa löytää Bugg-kappale, joka uskollisesti toistaa kahdeksan tahdin fraasia.